torstai 22. marraskuuta 2012

Murustaako?



"Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne." Matt. 6:26

Mieleeni tulee tilannekuva kylmän talven keskeltä, kun vanha rouva murustelee leipää linnuille pihamaallaan ruuaksi. Usein taivaallisen Isän huolenpito tulee esille toisen ihmisen kautta. Kun näemme lähimmäisemme uupuneen voimme rohkaista häntä jatkamaan, jos hänellä on nälkä voimme tarjota ravintoa.

Näin joulun lähestyessä, mediassa ja katukuvassa näkyy monia keräyksiä joihin voimme ottaa osaa. Muutama lantti keräykseen voi tuntua meistä pieneltä, mutta kaikki nuo muruset yhdessä voivat tehdä suuria siellä missä apua tarvitaan. Sinun lanttisi voi olla juuri niitä murusia, joilla taivaallinen Isä ruokkii nälkäisiä. Monesti huomaan silti kysyväni itseltäni, mitä hyötyä on pienistä lahjoituksistani kun apua tarvitaan niin paljon?

Pienikin teko voi muuttua suureksi. Aivan kuin kertomuksessa pojasta joka jakoi eväänsä, viisi leipää ja kaksi kalaa. Siunatuilla eväillä ruokittiin viisituhatta miestä ja tähteitäkin jäi vielä kaksitoista koria. Minun esimerkkini voi olla käynnistämässä suurempaa muutosta. Jätteitä lajitellessa tai autoilua vähentäessä voi tuntua turhauttavalta kun huomaa että puolet maailmasta ei tee niin. Oma panostus siinäkin voi olla kuin nuo pojan eväät. Oma esimerkkini voi saada muut huomaamaan asian tärkeyden ja toimimaan samoin.

Monesti kysymys on tahdosta murustaa. Jaammeko huolenpitoa ja sitä hyvää mitä olemme itse saaneet ? Jos pidämme kaiken itsellämme voi se tuntua ajan myötä kovin laimealta. Jos taas jaamme hyvän, saamme huomata kuinka tuo kaikki tuntuu monin kerroin paremmalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti