tiistai 14. toukokuuta 2013

Kevättä!


Vasta tänään aloitin pyöräilykauden ja eilen pihakeinussa kirjoittamisen. Pitkittynyt flunssa ja kauas huhtikuulle jatkuneet talven liepeet eivät ole suoneet pyöräily- eikä keinussa kirjoittamisen iloa aiemmin. Aamulla tuntui vapauttavalta painaa pyöräilypotta päähän ja polkaista aistimaan kevät. Tuuli oli raikas ja puuskittainen, mutta eipä se tuolla pellon reunallakaan liikaa haitannut.
Tuntui hyvältä tervehtiä leskenlehtiä ja katsoa niitä pyörän selästä suoraan silmiin. Autolla ajaessa kun ei erota kuin juuri ja juuri niiden kasvot.
Minulla on vanha pyörä. Siinä ei vauhdin tehoja liiemmin ole, jollei ole ajajassakaan, mutta pyöräilen nauttiakseni, nähdäkseni, haistaakseni, kuullakseni ja kohdatakseni. Pyörän päältä voi huudella tervehdyksen tutuille ja pysähtyä vaihtamaan pari sanaa.
 Pyörän kanssa voi hakea uusia reittejä, oikopolkuja tai mutkia.Ja aivan kuin ajatuksetkin saisivat siinä rauhassa tekeentyä ja muhia.

Ja kun työpäivän lopulla istahdan pihakeinuun päiväkirjani kanssa, alkaa kynä tanssimaan ihan omaan tahtiinsa. Kynällä on ilmaa jalkojen alla, tilaa hengittää ja kattona taivas, niin kuin minullakin.