keskiviikko 27. marraskuuta 2013






               ODOTETTU VIERAS TEKEE JUHLAN


Jälleen on se aika vuodesta, kun meitä ihmisiä aletaan aivopestä jouluun.

Mitä kaikkea pitää tehdä, osata, ostaa, muistaa....

on rosollit, piparit, postikortit,
     pikkujoulut, hajuvedet, pehmeät paketit,
          siivoaminen...askartelukin,
sedän tädin tyttären kaiman - kaikkien mahdollisten ja "mahdottomien" huomioiminen juuri tähän aikaan vuodesta.

Sitten saat täydellisen joulun, kun olet..... Entä, jos en ole?



Jos en vain jaksa. Jospa minulla ei rahaa...tai aikaa... tai taitoa tehdä tuota kaikkea.

Miksi me annamme kaupallisuuden näännyttää itsemme ja lähimmäisemme, kun oikeasti voisimme keskittyä oikeaan jouluun. Jouluun, joka tulee hartaasti odottamalla, kaikessa rauhassa ja ilman paniikkia. Siihen tarvitaan vain pieni lapsi, tallin seimi ja tähti oppaaksi - sinulle ja minulle.

Sitä minä sanoisin täydelliseksi jouluksi.

Kuva ja teksti: Marika Keitaanniemi



maanantai 4. marraskuuta 2013

Pyhäinpäivän ajatuksia





Viime viikolla ajaessani autolla töihin, näin monipäisen joutsenauran lähestyvän. Näky oli niin huikaisevan kaunis, että pysäytin auton, avasin ikkunan ja ihaillen katsoin miten linnut lensivät ylitseni. Kuulin niiden honottavan torvimaisen äänen, näin miten kaulat olivat kurkottuneet eteen, miten valkoiset siivet läpsyivät tuulessa kuin lakanat.

 - Näkemiin, näkemiin, huusivat joutsenet, - keväällä nähdään taas!

 Kyyneleet nousivat silmiini: toivo!



Joutsenten lähtö kertoo minulle jälleennäkemisen toivosta, uudesta orastavasta keväästä joka siintää elämänmittaisen talven jälkeen.

Nyt täällä kaamoksen hämärässä meidän tehtävämme on sytytellä lyhtyjä pimeään ja tehdä valoa rakastavin käsin toinen toisillemme.

Joutsenet lähtevät, me jäämme.

Ennen kuin tapaamme taas, on koitettava löytää kaipaukselleen väylä, on etsiydyttävä kohtaan jossa maa kantaa ja jossa voi surunsa kanssa olla turvassa. Jumalan kämmenellä on uurteita ja poimuja kuin pesäkoloja, ne antavat suojaa ja kämmenen reunan yli voi rauhassa kurkkia maisemaa, joka eteen avautuu.

Pyhäinpäivän iltakirkossa katsoin miten valkoisten kynttilöiden kaulat olivat kuin joutsenilla, ylöspäin. Kynttilöiden päissä valo, kaikkien heidän muistoksi, jotka jo ovat päässeet perille. Kynttilän liekki kuin majakan valo: se näyttää tien kotiin.