tiistai 26. tammikuuta 2016

#aivansama #armo

Sunnuntaina kuunnellessani saarnatekstiä yhdistin sen mielessäni saksalaisen päivittäistavaraketjun mainokseen. Miten ihmeessä? Kelataanpa vähän takaisinpäin.

Ensinnäkin. Oletko koskaan ihmetellyt miksi viinitarhan työntekijät saivat saman palkan vaikka toiset uurastivat koko päivän ja toiset paljon vähemmän? Se ei tunnu meistä reilulta, eihän? Mutta Jumalan valtakunnassa reilua on se, että kaikki saavat tarvitsemansa määrän. Armoa riittää aina jokaiselle niin paljon kuin on tarvetta. Ja enemmänkin.

Toiseksi. Saksalainen päivittäistavaraketjun mainos kuuluttaa, että hinta on #aivansama kaikille Hangosta Sodankylään. Koska se on reilua. Mutta Jumala on tehnyt vielä paremman tarjouksen. Armo on #aivansama kaikille, ei vain Hangosta Sodankylään, vaan etelänavalta pohjoisnavalle ja kaikkialla siinä välissä. Kenenkään tausta, koulutus, ikä, ulkonäkö tai mikään muukaan seikka ei vaikuta armoon. Armo on #aivansama kaikille, kaikkialla. Koska se on reilua.

Jokainen meistä tarvitsee armoa. Mutta kukaan ei voi sitä ansaita tai ostaa. Sen saa lahjaksi jokainen, joka sen haluaa vastaanottaa. Armon hintakin on siis kaikille #aivansama. Koska se on reilua. Ja suurta rakkautta.



Rakas Taivaan Isä,
Kiitos armostasi,
ja siitä että armosi on #aivansama
kaikille, kaikkialla.
Anna syntini anteeksi ja
täytä minut armollasi
kaikkina elinpäivinäni. Aamen
                                                                                                       

tiistai 3. marraskuuta 2015

Marraskuu; juhlan ja odotuksen aikaa!

Hei sinä,
oletko jo huomannut, että marraskuu on jo täällä? Huh, miten syksy on mennyt nopeaan. Taivaan Isä on antanut meille niin upean syksyn!
Kohta jo saadaan viettää adventin aikaa ja alkaa suunnittelemaan joulutohinoita:) Etsiä lasten tekemät jouluaskartelut ja laittaa ne parhaimmille paikoille ja miettiä, mitä ihanaa herkkua tänä jouluna valmistaisi. Mutta ennen jouluherkkuja on aika tehdä juhlapöytä jo nyt sunnuntaina isälle. Liput liehuvat sunnuntaina isien kunniaksi. Aika hienoa, vai mitä?

Arkiolohuoneessa sadepisarat tanssivat.
Marraskuussa on kaikenlaista kivaa puuhaa tarjolla;
*ensinnäkin sunnuntaina 15.11. kutsumme kaikki teidät oikein lämpimästi Kullaan kirkkoon. Siellä Pikkukakkosesta tuttu Siinan Taikaradio laulattaa lasten uusia virsiä. Tilaisuus alkaa klo14.30. Tulehan mukaan laulamaan ja ota ystäväsi mukaan!
*Tiistaina 17.11. Kirkkotuvalla on askarteluilta klo16-19, voit tulla mukaan silloin kuin sinulle sopii.
*Sunnuntaina 29.11. alkaa adventtiaika ja silloin Ulvilan kirkossa on perhekirkko klo10. Jumalanpalveluksessa mukana pyhäkoululaisia. Tervetuloa!

Mahtavaa marrakuuta teille kaikille!
Mahtaako tonttuja jo näkyä ikkunoissa...?

Pyhäinpäivähartaus arkiolohuoneessa.
"Enkeli pieni, suojaa tieni
yhdessä polkua kuljemme.
 Enkeli pieni, suojaa tieni
niin että perille pääsemme."








       

maanantai 28. syyskuuta 2015

Jokainen suloinen veitikka...

Olemme saaneet nauttia ihanan aurinkoisesta syksystä. Puut ovat saaneet kauniita punaisen ja keltaisen sävyjä ylleen, linnut alkavat tehdä muuttoa ja syksyn satoa korjataan. Syksy valmistaa maata talven tuloon. On mahtavaa, että Luoja on luonut meille kauniit vuodenajat!

Avoimissa päiväkerhoissa on ollut kaikenlaista mukavaa toimintaa. Olemme harjoitelleet lauluja sunnuntain (4.10.) perhekirkkoa varten, jonne kerholaiset ovat kutsuneet kummejaan mukaan. Kirkkoon tuodaan myös kastepuu, jossa on lasten oma kastelehti. Tervetuloa katsomaan värien hohtavaa puuta!
Olemme kerhossa myös puhuneet Jumalan huolenpidosta, kasteenlahjasta, kummeista ja tällä viikolla kuulemme enkeleiden tärkeistä tehtävistä.

    Tavataan kerhossa
                          ja sunnuntaina kirkossa!
 
"Jokainen suloinen veitikka,
on kuin pikkuinen simpukka.
Silmiin, kun katson, niin aavistan;
on sisällä helmi Jumalan."


keskiviikko 19. elokuuta 2015

Kiva jälleen tavata!




Mahtava kesä on takana ja taitaa kesä vielä jatkua näin elokuussa!:) On uitu,leikitty pihalla, oltu leireillä, huvipuistoissa, eväsretkillä...Kaikkea kivaa kesä on pitänyt sisällään, kiitos siitä Isälle!

Syksykin tuo tullessaan kaikkea ihanaa; koulut ja seurakunnan päiväkerhot ovat jo alkaneet, ja nyt ensi viikolla alkaa avoimet päiväkerhot. Mahtavaa!
Avoimet päiväkerhot kokoontuvat:
Kirkkotuvalla ti&to 9.30-11, Friitalan seurakuntakodilla ke 9.30-11, Harjunpään seurakuntakodilla pe (pariton vko) 10-11.30 ja Kullaan seurakuntakodilla pe (parillinen vko) 10-11.30. Kaikki ovat kerhoihin lämpimästi tervetulleita, on kiva nähdä teitä pitkästä aikaa!:)
Taivaan Isä siunatkoon teidän jokaisen alkavaa syksyä! Nautitaan vielä lämmöstä ja auringon paisteesta!

Jeesus ole lähellä
niinkuin kädet tässä.
Pidä huolta minusta
ja koko elämästä.
Aamen.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Kohti aurinkoista kesää

Syksyn avoimet kerhot on tältä erää kerhoiltu, mutta onneksi tavataan vielä avoimessa kesäkerhossa! Kesäkerho kokoontuu Kirkkotuvan pihalla perjantaisin 29.5., 5.6. ja 12.6. klo:9.30-11. Tervetuloa leikkimään ja tutustumaan uusiin tuttavuuksiin!
Ennen kesäkerhoa on vielä luvassa yhteinen kerhojen kevätkirkko, jossa saamme kuulla lasten laulua. Kevätkirkko on Ulvilassa to 21.5. klo:18 ja Kullaalla su 24.5. klo:12.
Kesän tuloa juhlitaan yhdessä myös lauantaina 23.5. yhteisessä kevätriehassa! Aloitamme Ulvilan kirkossa klo:10 ja sen jälkeen on mukavaa ulkopuuhaa Kirkkotuvan ympäristössä. Tapahtuma päättyy klo:12. Tulehan mukaan!

"Jumalan rakkaus lämmittää,
kuin poskella aurinko.
Isolle kivelle kiivetään,
niin lähelle taivasta.
Kiitos, että kesän toit,
ihmeet pienet, suuret loit.
Nyt leppäkerttu hiljaa saa,
mun kädelläni vaeltaa."

Herskyvän onnellista ja nauruntäyteistä, Isän siunaamaa, kesää!

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Toukokuu, juhlakuu!


 
 "Leskenlehti kevään kukka, aurinkoinen tuulitukka. Kesä tulla saa. Herää multainen maa."


Todella, kesä tulla saa! Vappu on varma merkki siitä. Vappuhulinaa emme perheiden arkiolohuoneessa pystyneet sateen vuoksi pihalla viettämään, mutta kyllä sisälläkin ruoka maistui ja vappuaskartelut valmistui. Syksyllä jälleen tavataan arkiolohuoneen merkeissä!

Sunnuntaina saamme viettää myös suurta juhlaa, kun äitien kunniaksi liput nousevat salkooon!
"On niitä päiviä, kun hän on aurinko. Hän säteilee ja sädehtii. (...)
Äiti Ihana."
"On niitä päiviä, kun hän on pyörremyrsky, tuulenpuuska. On niin paljon tekemistä, ettei häntä voi pysäyttää. Äiti Puhuri."
"On niitä päiviä, kun hän on musiikkia. Hän laulaa, hän hyräilee. (...)
Äiti Laulu."
"On niitä päiviä, kun hän on pehmoinen. (...) Äiti Hellä."
"Äiti Oma Rakas. Taivaan Isä, siunaa Äitiä."
(Otteita kirjasta Äiti Ihana)
Ps. Avoimet päiväkerhot kokoontuvat vielä keväällä to 7.5. Kirkkotupa (ulkona), pe 8.5. Harjunpää, 11.5. Kullaa, 12.5. Kirkkotupa ja 13.5. Friitala. Tervetuloa!
 

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Pääsiäisaamu, se riemun toi!


Maaliskuu on vierähtänyt vauhdilla, pääsiäinen on jo ihan oven takana. Oletko jo ehtinyt valmistella omaa pääsiäistäsi? Kaikki valmistautuvat pääsiäiseen eritavalla; jotkut hiljentyvät ja ottavat rauhallisesti, jotkut taas tykkäävät häärätä askarteluja ja koristaa kotia ihanilla pupuilla ja tipuilla. Mekin olemme kerhoissa valmistautuneet pääsiäisen tuloon askarteluin ja istuttamalla rairuohoa. Olemme myös päässeet hiljentymään kirkkoon ja katsomaan pääsiäisvaellusta. Pääsiäisvaellus on oiva tapa hiljentyä ja muistella pääsiäisajantapahtumia, vaellus on hiljaisella viikolla iltaisin avoin kaikille. Mene ihmeessä katsomaan ja koe pääsiäisen riemu!
 
Pääsiäistunnelmaa oli myös Perheiden arkiolohuoneessa, jonne kokoonnuimme syömään yhdessä ja askartelemaan mm. virpomisoksia. Aivan valtavan ihana oli nähdä jälleen pienien ja isojen iloisia kasvoja:)
Kerhoissa tavataan taas ensi viikolla ja 4-vuotiaiden synttäreitäkin juhlitaan.
Tuleepas mukava viikko!
Siunattua pääsiäisen aikaa!
 
"Aurinko tanssii ja uusi laulu soi! On kevät tullut ja luonto karkeloi!
Aurinko tanssii ja uusi laulu soi! Pääsiäisaamu, se riemun toi!"


maanantai 9. maaliskuuta 2015

Tervetuloa katsomaan mitä kaikkea avoimissa tapahtuu!



Kevät on jo täällä ja on ihanaa nähdä aurinko! Auringolla on ihmeellinen vaikutus mieleen, hymy leviää kasvoille väistämättä. Ja ihana katsella lasten touhuja sulaneella hiekkalaatikolla:) Nautitaan ihanasta keväästä, kiitos siitä Taivaan Isä!

Edellisviikko ja kuluva viikko kuluu vielä valokuvauksien merkeissä, siis hymyilyä riittää:)

Valokuvauksia on vielä 10.pvä Kullaalla, 12.pvä Kirkkotuvalla ja 13.pvä Harjunpäässä.

Saimme Eija-papin vieraaksi kerhoihin kertomaan työstä jota tehdään lähellä ja kaukana, eli lähetystyöstä. Opimme, että pienillä asioilla voidaan tehdä jotain suurta!



"Tit-tyy, tit-tyy, tintti oikoo kaulaa.
Hiirenkorva kuulee, kun se laulaa.
Koko vuoden Luojamme rakastaa meitä.
Koko vuoden Luojamme rakastaa meitä." 




keskiviikko 18. helmikuuta 2015

0-100 ajetaan tunteiden vuoristorataa

On perjantai-ilta, istun viimeistelemässä kuukausi sitten nauhoitettua materiaalia. Unelmani olisi julkaista laulu hyvin pian seurakunnan uudella verkkosivustolla. Pian huomaan kuinka hiiren kursori alkaa tökkimään, ääni katoaa ja musiikkitiedostot katoavat.

ARGH! Kuukauden työ, mitä sille tapahtui? Hetken tutkittuani huomaan kovalevyn menneen rikki.

Yli kuukauden projekti saikin tällaisen päätöksen. Muserrun lattialle koneen viereen, itken ja raivoan itsekseni huonoa tuuria. Harmitus on valtava ja mietin uskallanko sitä edes muille bändin jäsenille kertoa. He ovat kuitenkin luottaneet minuun ja uhranneet nauhoituksiin useita päiviä.

Valvon ahdistuksissani pitkälle yöhön ennen kuin nukahdan. Raotan silmiäni, kello on seitsemän. Mietin tämän on oltava painajaista ja päätän jatkaa unta. Tänään en taida nousta sängystä lainkaan.

En tiedä kuinka paljon kello oli, mutta arvioisin sen olleen kuitenkin hieman yli kymmenen. Vaimoni puhelin soi, hän vastaa siihen ja hätääntyy. Lopulta tulee luokseni ja työntää puhelimen korvaani vasten.

Paikallisen seurakunnan pastori kertoo puhelimessa, että heillä olisi kyseisenä päivänä kaksi rippikoululaisille suunnattua konserttia. Alkuperäinen esiintyjä ei ollutkaan tulossa, konsertin sopimisessa oli ollut jotain väärinymmärryksiä. Olen ahdistunut, mutta kiltti kun olen luonteeltani, lupaan soittaa muutaman puhelun bändikavereille.

Puhelun loputtua tajuan, että emme voi saada millään keikaa valmiiksi muutamassa tunnissa. Äänentoiston kokoaminen tämän kokoiseen konserttiin vaatii jo ihmeen. Edellisen viikon olin ollut Musiikkihuoneen Akin kanssa asentamassa äänentoistoa kirkkoon ja päätin soittaa hänelle. Sattuipa hyvä tuuri, hänellä ei ollut sinä päivänä keikkaa missään. Aki kertoi tulevansa mielellään ja olikin hyvin nopeasti rekka-autonsa kanssa kirkon oven edessä. Paljoa ei apua tarvinnut kun oli jo yhden stadionin verran äänentoistoa lavalla.

Edellisen kerran olimme soittaneen yhdessä joskus joulukuussa, joten ekat treenit sopivatkin hyvin suunnitelmiin kirkkosalilliselle yleisöä. Vieläpä kahteen kertaan peräkkäin. Keikan jälkeen monesta suusta todettiin että taisi olla yksi parhaista, ellei paras veto mitä olemme yhdessä soittaneet.

Keikan päätyttyä neuvottelen seurakunnan työntekijöiden kanssa keikkapalkiosta. Bändin kanssa heräsi ajatus että voisimme käytää palkion Musiikkihuoneella nauhoittaen kadonneet materiaalit kasaan. Ja lopulta näin saatiin sovittua.

Hienoa päästä nauhoittamaan studioon. Taitaa olla tuolla yläkerrassa jollakin hieman erikoinen huumorintaju. "Kuulkaas pojat, ei tuollaisia kotinauhotuksia, vaan studiossa ne biisit pitää nauhoittaa". Toivottavasti kevään aikana Ulvilan seurakunnan etusivulla olisi viimein video, jonka biisi on nauhoitettu ihka oikeassa studiossa.

T:aneli & Charis

maanantai 24. marraskuuta 2014

Murehtimisesta

Pidin jokin aika sitten nuortenillassa hartauden itselle aika ajankohtaisesta aiheesta, murehtimisesta. Tuntuu että nyt tulee pohdittua ja tuskallisesti pyöriteltyä päässä kaikenlaista. Alkaen huomisesta päivästä aina kauas tulevaisuuteen asti. Aiheita on loputtomiin; mitä pitäisi tehdä tai jättää tekemättä, mitä tulevaisuudeltaan tahtoo, ihmissuhteet ja kaikenlaiset pienemmät asiat. Tuntuu että tekemistä olisi paljon enemmän kuin aikaa ja jaksamista. Pienistä asioista tulee isoja kun niitä tarpeeksi päässään pyörittelee.
 Osittain syynä on kyllä synkeä syksy, vaikka se omalla tavallaan onkin tunnelmallista ja kaunista aikaa. Ei jaksamista ainakaan paranna se, kun aamulla kouluun mennessä on pimeä ja kotimatkalla vastassa on jälleen pimeys. Ei houkuttele lähteä lukemisen lomassa taukokävelylle harmaaseen tihkusateeseen.
 Tilanteissa joissa pohtiminen alkaa muuttua murehtimiseksi olisi hyvä miettiä mikä lopulta on oleellista ja hyödyllistä. Raamatusta löytyi tähänkin asiaan ihanan lohdullisia ja ajatuksia herättäviä sanoja. Matt.6:25-34 muistuttaa ainakin minua siitä ketä onkaan luvannut huolehtia meistä. Onko syytä murehtia niin kovin, mitä hyötyä siitä lopulta on. Luettuani kohdan ajattelin, että siinä kerrotut asiat ovat aikamoisia itsestäänselvyyksiä. Eivätpä taidakaan olla, kun kuitenkin niin usein yllätän itseni murehtimasta jos jotakin.
  Ei siitä mitään hyötyä ole, päinvastoin. Energiaa kuluu turhaan, kun senkin voisi käyttää johonkin hyvään tarkoitukseen. Heräsin myös pohtimaan menneitä tilanteita, joista selviäminen on tuntunut kovin epävarmalta tai vaikealta, ja kyllähän niistäkin aina on selvitty, Tavalla tai toisella. Asian tietoinen ajattelu vahvisti uskoani siihen että Jumala kyllä antaa meille sen mitä tarvitsemme, ja varmasti ilman turhaa murhetta. Kunpa muistaisinkin tämän useammin.