tiistai 31. joulukuuta 2013

Kiitollisuutta

Tänään, vuoden viimeisenä päivänä, pysähdyin vielä muistelemaan kulunutta vuotta. En suinkaan miettinyt niitä monia huonoja, tai surullisia hetkiä, vaan sitä kuinka monesta asiasta olen tänäkin vuonna saanut olla kiitollinen.
  Olen tehnyt päätöksiä, esimerkíksi koulun vaihdosta, joita en aivan yksin olisi uskaltanut tehdä. Elämääni on tullut monia uusia, tärkeitä ihmisiä ja sisältöä, jota en olisi edes osannut arvata vuosi sitten. En olisi aavistanut että seurakunnan jutut antaisivat minulle näin paljon, ja tuntuisivat näin tärkeiltä.
Jollain tavalla olen varmasti myös kypsynyt, vaikka onnekseni olen säilyttänyt myös lapsellisen riemun ja innon. Olen oppinut entistä enemmän nauttimaan pienistä asioista ympärilläni.
Toivottavasti myös ollut hyvä muille.
 Aina en ole osannut antaa kiitosta näistäkään asioista oikealle henkilölle. En minä, pieni ja heikko ihminen, jaksaisi yksin kaikkien tapahtumien ja tunteiden keskellä. Onneksi nyt ymmärrän jo paremmin, että on syytä kiittää Luojaamme siitä, että Hän on jälleen suojellut ja ohjannut meitä kaikissa päätöksissä ja erilaisissa elämämme hetkissä.



                                                     Ihanaa uutta vuotta kaikille!

Kuva:Janina Piirtola

maanantai 23. joulukuuta 2013



Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
maan päällä rauha ihmisten kesken,
joita hän rakastaa.



Lämmin kiitos kaikille blogimme lukijoille
kuluneesta vuodesta ja 

Rauhallista Vapahtajamme syntymäjuhlaa.

torstai 19. joulukuuta 2013

Tähdistä kirkkain


Tähdistä kirkkain

pese, puhdista, kuuraa, puunaa, raaputa, kiillota, valmista, keitä, paista, ruskista, leivo, kiiruhda, valmistele, osta, lahjoita, nuku, lepää, tapaa, vieraile, piipahda, yksin, yhdessä, joukossa, rauhoitu, hiljennä, hiljenny, sytytä kynttilä, laula Hoosianna Daavidin pojalle.

Joulun tunnelmaan pääsemiseen on meillä kaikilla omat perinteemme. Yksi aloittaa valmistautumisen jo Pyhäinpäivästä paistamalla kinkun, toinen ensimmäisen adventin täpötäydestä kirkosta, kolmas vaihtaa jouluverhoja jouluaattoa edeltävänä yönä ja neljäs on sitä mieltä että tulee se joulu ilman hössöttämistäkin.


Mikä Sinulle on tärkeintä joulussa? Mikä luo joulun tunnelman?
Kauniit joululaulut, ikkunoihin syttyvät pimeyttä vastaan taistelevat valot, lähetyt ja vastaanotetut joulukortit. Rauhoittuminen, kynttilän elävä liekki ja aikainen aamukirkko.
Joulupöytä, yhdessä olo, lasten ilo ja riemu, rakkaat ihmiset.
Joulurauhan julistus ja jouluevankeliumi.


Tähdistä kirkkain johtaa seimen luo. Sen luokse voi jokainen tulla juuri niin kuin haluaa ja pystyy. Kesken työn ja arkisen aherruksen, kuten paimenet tulivat kedoltaan lampaiden kanssa. Kalliiden lahjojen kera kuten Itämaan tietäjät pitkien matkojen takaa. Enkelien lailla ylistäen ja iloiten vastasyntyneestä Vapahtajasta. Tai kuten Maria, joka hieman ihmeissään kätkee sydämeensä kaiken ja tutkiskelee niitä rauhassa.


Sillä lapsi on syntynyt meille,
poika on annettu meille.
Hän kantaa valtaa harteillaan,
hänen nimensä on
Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,
Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas
Jes.9:5

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Tekemässä tietä kuninkaalle

Tällä kertaa täällä kirjoittelee aivan uusi tyyppi. Minua pyydettiin mukaan bloggaamaan ja tarjous oli ehdottoman houkutteleva.

 Lyhyesti esiteltynä olen 15-vuotias, yläastetta vielä käyvä pieni, positiivinen ja pirteä tyttönen. Kesästä alkaen Ulvilan seurakunnan jutuissa aktiivisesti mukana pyörinyt kerhonohjaaja ja tuleva isonen. Erityisiä harrastuksia ei tule mieleen, vaan tykkään pienistä ja arkisista asioista, kuten kutomisesta, rauhallisista kävelyistä ja ystävien kanssa oleilusta. Kirjoittaminen ja lukeminenkin lukeutuvat suosikkipuuhiin. Tulevaisuudesta sen verran että haaveena olisi papin ammatti, jota kohti aion taivaltaa.
Nyt vielä hieman ajatuksiani, joista puhuin viime sunnuntain nuorten messussakin.

Viime sunnuntain aiheena oli tehkää tie kuninkaalle. Nyt aion kertoa muutamia minun mielestäni merkittäviä asioita, joita yritän omassakin elämässäni toteuttaa.
 Ensinnäkin tärkeää on hyvien tekojen tekeminen muille. Ihan pienilläkin asioilla, kuten yksinäisen näköiselle ihmiselle puhumisella tai tippuneen esineen ojentamisella voi olla mieltä kohottava vaikutus molemmille. Pieni kehukaan, vaikka joka päivä, ei varmasti vaatisi liikoja.
 Myös epäitsekkyys on mielestäni tosi ihannoitavaa, koska itsekkyys aiheuttaa täällä niin paljon pahaa. Sen takia yritänkin aina välillä pysähtyä miettimään, onko tullut huomioitua muita tarpeeksi. Jos ei ole, miten asiaa voisi parantaa.
 Itse arvostan erilaisuutta. Me kaikki olemme yhtä hyviä, ja maailma tarvitsee erilaisia ihmisiä. Sen takia arvostan sitä, että uskaltaa olla oma, aito itsensä, ja pyrin samaan. Välillä on vaan vaikea muistaa että jos saa itsekin olla sellainen kuin on, pitää antaa sama oikeus muillekkin.
 Pohjimmainen ajatukseni siitä. miten minä yritän tasoittaa tietä kuninkaalle, on maailman parantaminen pienillä teoilla, jotka tekevät muut ihmiset edes vähän onnellisemmiksi. Mielestäni monet tiet tasottuisivat, jos me kohtelisimme toisiamme edes vähän paremmin.
 Tärkeää on silti muistaa ettei ketään voi aina olla kiltti ja ystävällinen, sillä emmehän me kuitenkaan ole täydellisiä. Se ei silti haittaa, yrittäminen on tärkeintä.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Nuorten kanssa kirkossa

Koko viimeviikon jännitin, kuinkahan tässä nyt käy. Sunnuntaipäivä vain lähestyi ja itselläni ei ollut yhtään mitään eväitä saada sunnuntain nuorten lauluesitystä kasaan.  Perjantaina vielä pianistin kanssa viimetipan treenit ja tunne ei ottanut poistuakseen.

Sunnuntaiaamu kello 9:00, vilskettä, puheen sorinaa, kysymyksiä, viimehetken suunnitelmia. Ei uskoisi että on kyseessä sunnuntaiaamu. Mielessä kysymys, mitenköhän kaikki onnistuu?

Siinä hetkessä kun Messu alkaa epävarman oloiset nuoret muuttuvat. Kaikki hössötys ja levottomuus katkeavat kuin leikaten. Sunnuntai rauha, tässä se on.  Nuorten rukoukset ja saarna, olen puhuteltu. Ahmin joka sanaa kuin ilmaa pitkän sukelluksen jälkeen. Nuorten laulun vuoro, en tiedä vaihtuiko kuoro matkalla, mutta korvani kuulevat jykevän kirkon holveista vahvaa laulua aivan kuin paikalle olisi ilmestynyt isompikin kuoro. Pianon taakse ilmestynyt nuori ammattipianisti tulkitsi joululaulua varmoin ja kokenein ottein.

Kirkosta astellessani pihalle olo on kuin useamman rippileirin jälkeen. Olin lähtenyt pitämään huolta siitä että kaikki menisi hyvin, ehkä opettamaankin jotain, on käynyt aivan päinvastoin. Nuoret ovat pitäneetkin tietämättään huolta minusta ja opettaneet minua. Olenkohan tullut vanhaksi ja raihnaiseksi?  En ehkä vielä mutamaan vuoteen.  Välistä on hyvä opetella ottamaan myös vastaan, se taito tuntuu olevan joskus itselläni ainakin hukassa.  Oma tärkeys ja taito voi helposti peittää muiden paikalla olijoitten kyvyt. Ehkä joku on odottanut saada tuoda lahjansa käyttöön, mutta lähtee pettyneenä pois paikalta, kun niin ”taitava” työntekijä on hoitanut homman.

Kiitos nuoret, teidän kauttanne minua kantoivat suuremmat kädet.














T:aneli