keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Tekemässä tietä kuninkaalle

Tällä kertaa täällä kirjoittelee aivan uusi tyyppi. Minua pyydettiin mukaan bloggaamaan ja tarjous oli ehdottoman houkutteleva.

 Lyhyesti esiteltynä olen 15-vuotias, yläastetta vielä käyvä pieni, positiivinen ja pirteä tyttönen. Kesästä alkaen Ulvilan seurakunnan jutuissa aktiivisesti mukana pyörinyt kerhonohjaaja ja tuleva isonen. Erityisiä harrastuksia ei tule mieleen, vaan tykkään pienistä ja arkisista asioista, kuten kutomisesta, rauhallisista kävelyistä ja ystävien kanssa oleilusta. Kirjoittaminen ja lukeminenkin lukeutuvat suosikkipuuhiin. Tulevaisuudesta sen verran että haaveena olisi papin ammatti, jota kohti aion taivaltaa.
Nyt vielä hieman ajatuksiani, joista puhuin viime sunnuntain nuorten messussakin.

Viime sunnuntain aiheena oli tehkää tie kuninkaalle. Nyt aion kertoa muutamia minun mielestäni merkittäviä asioita, joita yritän omassakin elämässäni toteuttaa.
 Ensinnäkin tärkeää on hyvien tekojen tekeminen muille. Ihan pienilläkin asioilla, kuten yksinäisen näköiselle ihmiselle puhumisella tai tippuneen esineen ojentamisella voi olla mieltä kohottava vaikutus molemmille. Pieni kehukaan, vaikka joka päivä, ei varmasti vaatisi liikoja.
 Myös epäitsekkyys on mielestäni tosi ihannoitavaa, koska itsekkyys aiheuttaa täällä niin paljon pahaa. Sen takia yritänkin aina välillä pysähtyä miettimään, onko tullut huomioitua muita tarpeeksi. Jos ei ole, miten asiaa voisi parantaa.
 Itse arvostan erilaisuutta. Me kaikki olemme yhtä hyviä, ja maailma tarvitsee erilaisia ihmisiä. Sen takia arvostan sitä, että uskaltaa olla oma, aito itsensä, ja pyrin samaan. Välillä on vaan vaikea muistaa että jos saa itsekin olla sellainen kuin on, pitää antaa sama oikeus muillekkin.
 Pohjimmainen ajatukseni siitä. miten minä yritän tasoittaa tietä kuninkaalle, on maailman parantaminen pienillä teoilla, jotka tekevät muut ihmiset edes vähän onnellisemmiksi. Mielestäni monet tiet tasottuisivat, jos me kohtelisimme toisiamme edes vähän paremmin.
 Tärkeää on silti muistaa ettei ketään voi aina olla kiltti ja ystävällinen, sillä emmehän me kuitenkaan ole täydellisiä. Se ei silti haittaa, yrittäminen on tärkeintä.

3 kommenttia:

  1. Ihana Janina, paljon pistit ajateltavaa tähän joulun alle! Ei paljon oo iloa siitä että nurkat kiiltää, jos ihmisllä ympärillä on paha mieli.

    VastaaPoista
  2. Aivan loistava teksti!! Pistää itseäkin miettimään että turha yrittää olla erilainen, meidän kaikkien oma persoona ja luonne tekee meistä, kuka olemme!

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon ja hyvä jos teksti antoi ajattelemisen aihetta:)

    VastaaPoista