sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sydämen kyllyydestä



Aloitin syksyllä sanataideohjaajaopinnot Raumalla. Eilen ja tänään oli kevääseen saakka kestävien opintojen toinen osio, jossa leikittelimme kynällä ja mielikuvituksella, Tuntui ihanalta kiivetä kynän vartta ylös ja alas ja koettaa kesyttää muste, kutsua sanoja luokseen kuin koiraa, opettaa sille temppuja.

Muistan miten lapsena makasin nurmikolla Tampereen Lielahti ympärilläni. Katselin pilviä ja luin kirjaa väärinpäin. Kirja oli väärinpäin siksi, että siihen kirjoitetut sanat häiritsivät minua. Halusin sanoittaa itse, nähdä omin silmin sadun sieluun ja nieluun.

Rakastan sanoja, koska ne taipuvat moneen. Ne paitsi kertovat myös lohduttavat ja ohjaavat kuin majakka pimeässä. Tarina ei ole koskaan vain se, mitä on kirjoitettu, sillä rivien väleissä elää ihan oma maailmansa. Rivien välit ovat niitä aukkoja, joihin mielikuvitus voi tehdä pesänsä, synnyttää omat sanansa, aukaista ajatukset ja tarinoiden taivaat.

 Parhaimmillaan tarina on peili, joka kutsuu vuoropuheluun ja näkemiseen. Sitä voi vain vilkaista tai jäädä katsomaan ja nähdä paitsi kuvansa myös elämänsä.

Uskon sanan parantavaan voimaan. Siihen, että tarinoiden kautta ihmiset löytävät samuutta ja vertaistukea, he löytävät sanat olemiselleen.

On tuntunut ihanalta taas intoutua ja heittäytyä kuperkeikkaan kynän kanssa. Sanoilla voi leikitellä ja se leikkikenttä on ehtymätön, Aina on tilaa rakentaa ja kokeilla uutta, voi ottaa lisää vauhtia tai hypätä niin pitkälle kuin kynä kantaa.
Paljon on myös valmista kirjoitettua hyvää; kirjastot täynnä, joista nauttia.Viimeksi makustelin Rauha Kejosen Huudon sekä Kivisen linnun, mutta syksyn parhain on ehdottomasti Kinnusen Neljäntienristeys. Liekö se jopa Finlandia-ehdokkaana?

Syksyn pimeässä huomaan miten intoutuminen on vahva voima ja voimavara.Se hoitaa kauttaaltaan. Se auttaa jaksamaan myös työssä ja palautumaan työstä.
Tuntuu suurelta lahjalta voida sanataideopintojen parissa olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät ja allekirjoittavat saman hyvän. Voimme heittäytyä pelkäämättä, että putoamme paperilta alas.

Ja sitäpaitsi: Alussa oli Sana, sanoo Raamattu. Myös sitä minä mietin ja rakastan.