Joulun suojelemisesta

Tällä viikolla istuimme työntekijäkokouksessa ja paitsi että joimme kahvia, puhuimme tärkeistä. Pappiskaksikon pitämä alkuhartaus herätti ajatuksia ja niitä laitoimme jakoon ja yhteisen pohdinnan alle.

Joku heitti ilmaan näkymän siitä, mitä olisi se, jos seurakunta suojelisi joulun eikä ryhtyisi elämään sitä etukäteen. Mitä toisi tai veisi se, jos emme lähtisikään juoksemaan lukuisten etukäteisjuhlien tahtiin vaan pidättäytyisimme ennen aikaisista joulujuhlista, syömingeistä ja muista joulutohinoista?

Entä jos emme hyppäisi siihen myllyyn, mitä joulunalus pahimmillaan on: allakka yhtä täynnä kuin lanttuloorasta paisuva vatsa…

Miltei samaan hengen vetoon totesimme, että taitaa olla niin, että nimenomaan tässä kohtaa seurakunnan on hyvä mukautua maailman marssijärjestykseen. Tässä kohtaa kuuluu olla mukana elämässä ja tuoda siihen sen todellisen sanoman. Jos skippaamme joulunalusajan, saamme olla yksinäinen saareke kaukana ja irrallaan sieltä, missä ihmiset ovat. 

Mutta kuten aina: jokin hyvin syvä viisaus ja juju on siinä, että asioita voi kyseenalaistaa ja katsoa niitä toisesta vinkkelistä. Uskon, että meistä moni jäi pohtimaan sitä, että Entä jos...

 Entä jos kuitenkin edes jotakin voisi säästää siihen oikeaan joulunaikaan. Että edes jotakin saisi elää ja kokea tuoreeltaan ja vastasyntyneenä.
Ja joulunalusaikanakin vain katsoa tähteä…

Pohditaanko yhdessä miten joulun alusaikaa voisi viettää siten, että todellisen joulun aikaan se kaikki ei olisi kaluttu ja nyrhitty puhtaaksi kuin luu.

MITEN SUOJELLA JOULUA?