lauantai 24. marraskuuta 2012

Armon suojassa



Kuva: Marika Keitaanniemi

Tuomiopäiväsunnuntain evankeliumi on tujua tekstiä. Se saanee kaikkien sydämet väpäjämään ja kysymään: Riitänkö? Olenko tarpeeksi hyvä? Olenko tehnyt tarpeeksi?

Jeesus puhui näin:
- Kerran saapuu Taivaallinen kuningas. Hän kutsuu kaikki luokseen. Silloin tulee näkyviin ero hyvien ja pahojen välillä.
Hyville kuningas sanoo:
- Tulkaa. Te saatte Taivaallisen isän siunauksen. Taivaan kodissa odotetaan teitä. Minulla oli nälkä, ja annoitte minulle ruokaa. Minulla oli jano, ja annoitte minulle juomaa. Minä oli koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minulla ei ollut vaatteita ja te puitte minut. Minä olin sairas ja te kävitte katsomassa minua.
Silloin hyvää tehneet vastaavat:
- Taivaallinen kuningas. Emme ymmärrä. Emme me ole koskaan auttaneet sinua.
Kuningas vastaa heille:
- Tämä on varma totuus! Kun autoitte yhtä pientä ja heikkoa silloin te autoitte minua.
Toisille kuningas sanoo:
- Menkää pois! Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juomaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minulla ei ollut vaatteita, mutta te ette antaneet niitä minulle.Minä olin sairaana, mutta te ette käyneet minua katsomassa.
Silloin nämä kysyvät:
- Emme ymmärrä. Milloin näimme sinun kärsivän, emmekä auttaneet sinua.
Kuningas vastaa:
- Tämä on varma totuus! Silloin, kun ette auttaneet pientä ja heikkoa, ette auttaneet minua.
Tämä on suuri ero. Jumala on kaikkia lähellä, mutta jotkut hylkäävät hänet ja hänen tahtonsa.
(Matteus 25:31 – 46 selkokielellä)

Mutta kysymys ei ole sittenkaan siitä kuinka paljon olemme tehneet tai jätteäneet tekemättä. Eivät nuo hyvät tuossa tekstissä olleet sen parempia kuin ne toiset. Ydinkysymys on, olemmeko ottaneet Jeesuksen vastaan vai emme. Olemmeko tuomiopäivänä armon suojassa vai emme. Vai olemmeko hylänneet Jumalan ja hänen tahtonsa?

Sillä koskaan emme voi itse ansaita taivaspaikkaa. Kukaan meistä ei riitä. Kukaan meistä ei ole synnitön. Kukaan meistä ei ole tarpeeksi hyvä. Mutta Jeesuksessa on kaikki, mitä tarvitsemme. Sillä me pelastumme yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Jeesuksen omana  meillä on aina hyvä olla, tuomiopäivänäkin olemme suojassa armon alla. 


Rakas Taivaallinen Isämme,
Kiitos armostasi ja rakkaudestasi.
Kiitos, että olet kaikkia lähellä.
Kiitos, että teet alati työtäsi meissä.
Kiitos, että olemme armon suojassa.
Auta meitä elämään armoasi todeksi  
rakastamalla sinua yli kaiken ja
lähimmäisiämme niin kuin itseämme.
Jeesuksen nimessä,
Amen



2 kommenttia:

  1. Aika lailla askaruttava kysymys. Ymmärrän etteivät ihmiset jakaudu hyvä-paha - ryhmiin, vaan kaikissa on kaikkea ja kaikille voi tapahtua kaikkea. Mutta kuitenkin voisin ajatella, että pelkkä Jeesuksen vastaanottamisen korostaminen joka käänteessä saattaa johtaa tekojen merkityksen kieltämiseen ja jopa itsekkääseen elämään oman pelastuksen varmistumisen suojassa. Missä kohtaa sitten on se parannuksen tekemisen paikka? Tätä ihmettelen, vaikka itse en jaksa oikein mitään jos teoista lähdetään puhumaan. Luulisin että tässä on seurakunnan ja kristittynä elämisen suuri pulma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päivi, kommentistasi ja pohdinnastasi. Itsekin meinasin jatkaa tekstiä tuonsuuntaisilla pohdinnoilla, mutta yhteen blogiin mahtuu vain rajallinen määrä asiaa. Joten ilahduin kovasti, kun sinä jatkoit keskustelua!

      Tärkeää on huomata, ettei armo vain vapauta jostakin, vaan se myös vapauttaa johonkin. Eli armo armahtaa tuomion alta, mutta se vapauttaa meidät rakastamaan lähimmäisiämme. Eli armo ei vapauta meitä elämään kuin "ellun kana", vaan se rohkaisee meitä palvelemaan. Liian usein todellakin armo ymmärretään vapaudeksi tehdä mitä haluaa eli pidetään armoa halpana. Mutta armo ei ole halpaa, vaan Jumala maksoi siitä kalliisti Kristuksen verellä.

      Toisaalta turhan usein unohdamme, että armo ei ole vain anteeksiantamusta, vaan jokapäiväistä Pyhän Hengen antamaa voimaa tehdä Jumalan tahto. Yksin emme pysty, mutta Jumalan armon avulla pystymme. Tämä on sitä pyhän läsnäoloa elämässämme, jota emme voi selittää. Mitä suuremmassa määrässä olemme armon suojassa, sitä enemmän haluamme tehdä hyvää. Tämä taas ajaa meidät yhä uudelleen Jumalan luo armon voimaa pyytämään. Ja onneksi sitä riittää!

      Siunausta elämääsi, Päivi!

      Poista