Old is gold

Olin menossa Kuopukseni 9v. kanssa elokuviin, kun hän yhtäkkiä nyhti minua hihasta ja supatti: – Äiti, katso miten suloisia! Kun käänsin katseeni hänen osoittamaansa suuntaan, näin että hän tarkoitti mummoa ja pappaa, jotka kävellä kihnuttivat käsikynkkää viereisellä kadulla.
Tunsin hyvää mieltä siitä miten poikani oli tajunnut asian kauneuden sekä siitä, että noilla kahdella on toinen toisensa.          
                           
                            

                                             Kun ovat menneet vuodet ja vuosikymmenet,
                                             voimat ja viereltä rakkain,
                                             elämä uurtaa kasvoihin jäljet
                                             sisimpään vielä syvemmät.

                                            Sileää ihoa kuka kaipaa,
                                            ei sileän pinnalla mikään pysy,
                                            ei kämmen, ei kyynel.

                                            Niin me tarvitsemme rypyt
                                            kuin toisen ihmisen,
                                            käden johon tar ttua
                                            silmät joihin katsoa.

                                      Ja niiden jälkeenkin vielä
                                           yhä kädet ja silmät ja rypyt.