keskiviikko 13. helmikuuta 2013

 
Sykkyrällä

Kävelylenkillä katseeni nauliutui pehmeän lumen peittämään, tiukalle kerittyyn aitaverkkorullaan. Näkymä oli jotenkin samalla aikaa melankolinen ja kaunis. Siinä se kyyhötti toisen samanlaisen vieressä odottamassa kesää ja häntä, joka kerisi rullan auki, jotta se pääsisi toteuttamaan tehtäväänsä.

- tiukalla sykkyrällä, hiljaa odottaen.

Joka päivä kohtaamme ihmisiä, jotka tuovat mieleeni tiukalle käärityt rullat. Ihmisiä, joiden lähelle ei pääse.  He pitävät asiat sisällään verhoten ne kuka mitenkin - kiireisellä elämällä, hiljaisella vaatimattomuudella, kauniilla tavaroilla,  panostamalla ulkokuoreen. Kuitenkin sisällä voi olla pimeää ja tyhjää, surua, ahdistusta. Itse ei jaksa keriä itseään auki...

Mitäpä, jos sinä olisit se lähimmäinen, jota odotetaan - joka puhdistaisi lumet päältä, joka kerisi hiljaa ja varoen rullan auki - suorisit helmat ja silittäisit lahkeet. Siihen ei tarvita suuria tekoja tai sanoja; puhelinsoitto, kaunis sana tai ystävällinen ele ovat jo hyvä alku. "Lähdetkö kävelylle", "tuletko päiväkahville?"

Teksti ja kuva: Marika Keitaanniemi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti