14.2.

Moni pitää ystävänpäivää täysin turhana kauppojen keksimänä rahan tuhlaus päivänä. Minä en. Minusta on edes kerran vuodessa tärkeätä muistaa kertoa ystävilleni mitä he minulle merkitsevät. Valitettavan harvoin sitä muuten tulee tehtyä.

Minun piti näpertää ihan itse ystävilleni jokin pieni lahja ystävänpäiväksi. En vain saanut aikaiseksi. Sitten ajattelin kirjoitan heille käsin ihan oikean kirjeen. Suunnitelmaksi jäi sekin.

Mieleeni hiipii entisen työkaverin käyttämä sanonta: "Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla"
Koska suuntana ei ole helvetti vaan se toinen, julkinen tunnustus lienee paikallaan.

Ystävät ja ystävyys ovat minulle tärkeitä ja rakkaita. Elämäni ylä- ja alamäet ovat helpompia heidän kanssaan. Ja ilman heitä en olisi uskaltanut olla umpisolmussa, pudota pohjalle tai nousta korkealle. Olen rohkeampi ystävieni ansiosta. Tiedän heidän hyväksyvän minut juuri sellaisena kuin olen. Aina. Ehdoitta. Meitä ei ole aika, etäisyys tai hiljaisuus erottanut.


Kiitos Iina, Aino, Pauliina, Hanna, Eeva-Liisa ja Tuija että olette olemassa. Lähellä ja kaukana, ajatuksissa ja sydämessä, iloissa ja suruissa sekä teoin ja totuudessa.

~ ~ ~

 

"Mitä voin sanoa ystävälle,
joka on aina auttamassa?
Tukemassa ja neuvomassa,
vaikka ei edes tiedä mistä on kysymys.
Rakkaalle ihmiselle,
joka jaksaa muistuttaa minulle, että olen olemassa!
Nämä ystävät ovat harvinaisia aarteita,
joita ilman elämä olisi hyvin yksinäinen taival.
Rakastan Sinua, ystäväni
- kiitos, että olet olemassa!

 

(kirjoittaja valitettavasti tuntematon)