Sataa - vettä. Tammikuu on vaihtumassa helmikuulle ja räystäät tippuvat kuin huhtikuussa. Aurinkoa ei näy, ei vaikka kuinka hartaasti odottaisin, on vain ikävän harmaata ja koleaa. Tästä ne flunssapöpöt tykkäävät - alavireisestä ihmismielestä ja vesilätäköissä lionneista nahkasaappaista. Nenä niiskuttaa ja märkien sukkien sisältä paljastuvat vaalean sinipunaiset, rypistyneet varpaat. Panen vettä hellalle kiehumaan; lämmintä tekee mieli.
"Työt pitää tehdä ajan kulun mukaan", tapaa isäni minulle sanoa. Viisas neuvo. Onneksi tuli syksyllä tehtyä työ aikanaan, niin on nyt pakastimessa viinimarjamehua ja tyrnimarjoja, liiterissä halkoja. Tyytyväisenä vedän äidin kutomat villasukat jalkaan, kaadan kuumaa vettä mehulasiin ja käperryn takkatulen eteen napostelemaan pirteän oransseja c-vitamiinipommeja.
Tuntuu jo paljon paremmalta.
Kuva ja teksti: Marika Keitaanniemi
Mennyt vesisadeviikko oli kyllä masentava. Mutta nyt näyttää taas kauniimmalta! Taisi tyrnimarjat auttaa :)
VastaaPoista