tiistai 29. huhtikuuta 2014

Ei kaipuulle, elän nyt

Olen pohtinut sellaisia termejä kuin taivasikävä, taivaskaipuu ja taivasvarmuus.


Kun elämä tuntuu vaikealta nykyhetkessä, sitä enemmän mieli hakeutuu etsimään paikkaa jossa olisi parempi olla. Vaikeissa karikoissa kaipuu onkin varmasti voimavara.

Voiko noihin tunteisiin jäädä jumiin, samalla unohtaen elämän hienot asiat nykyhetkessä? Eikö meidän pitäisi arvostaa elämän lahjaa edes sen verran että täyttäisimme sen ilolla sen sijaan että jatkuvasti olemme kaipaamassa pois siitä ?

Heräsin miettimään omalla kohdallani, milloin elämästäni tuli näin tiukkapipoista ja vakavaa? Minne jäi se kristityn ilo, vapaus ja kiitollisuus elämästä joka on juuri tässä?

Puhun mieluummin Jumalan kaipuusta ja uskonvarmuudesta. Olen varma että minussa on usko, jonka olen lahjana saanut ja sitä uskoa ylläpitää minua hymysuin rakastava Jumala. Minun ei tarvitse pusertaa hampaat irvessä. Vaan voin ottaa tämän päivän suurena lahjana vastaan.

Hengittää keuhkoni täyteen kiitollisena ilosta, surusta, toisista ihmisistä, luonnosta, auringosta......jopa omista möhläylyistä.

Posted in Pendolino S80



1 kommentti:

  1. Uusi aika ja alku alkaa aina siittä, kun aletaan kaipaamaan jotain uutta ja jost pitää ja kun sa uuden kosketuksen Jumal maailmoissa niin on aina turvallista jatkaa eteenpäin saaamaan enenmmän iloa Herran seurassa ja saada hyvä ja puhtaan oman tunnon anteksi saamalla jeesusksen veren kautta tuo pontta ja Jumalalla on mahdollisuus antaa enemmän kaipaavaan ihmis elämään ,kiitos ja siunausta,keijo södertälje

    VastaaPoista