Sulattaako kevätaurinko myös talven aikana jäätyneet sydämet? Toipuuko sielu sen vallanneesta mustasta jäästä? Miten tuosta ennen niin rakkaasta läheisestä tulikin täysin vieras kummajainen?
Mitä tehdä kun ei tunnekaan iloa ja kiitollisuutta täytetystä tiskikoneesta vaan ärtymystä ja suuttumusta kun lusikat ovat väärässä lokerossa sekä kahvikuppien korvat väärään suuntaan?
Entä kun huomaa sanojen satuttavan enemmän kuin hoitavan?
Kun jokaisella on niin paha olla että huutaminen, rumat sanat tai jäätävä hiljaisuus ovat arkipäivää.
Toivoon takertuen, luottaen siihen että terävimmätkin jääpiikit lopulta sulavat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti