Ristillä siunattu

Join aamukahvia kaikessa rauhassa. Taas kerran, yllättäen ja pyytämättä, sain pienen tyttäreni taholta jotain ajateltavaa. Lapsi tarttui kaulassani roikkuvaan ristiin. Siihen koruun, jota välillä käytän, välillä en. Vaatteiden mukaan valitsen koruja, risti mahdollisuutena muiden joukossa. Tyttöni sanoi: "Kun sulla on tämä risti, niin sut on siunattu tällä merkillä".

Seurasi sekalaisia ajatuksia. Hämmennystä. Lapsen ajatus lähti todennäköisesti lapsikuorossa opitusta laulusta, jossa puhutaan ristinmerkillä siunaamisesta. Jos olisikin niin, että kun risti roikkuu kaulassani, olisin siunattu sen päivän toimissa. Ja ainakin on niin, että monesti minut on siunattu ristin merkillä – kasteessa ja sen jälkeen. Entä kun Jeesus puhuu ristin kantamisesta? Voisiko siinä omaan osaan tyytymisessä olla siunaus?

Entä kuinka suuren siunauksen olen saanut ristillä, kun Jeesus kuoli minunkin puolesta? Siihen voidaan todellakin liittää ajatus siitä, että kun minulla on risti – siis Jeesus – niin minulla on myös siunaus.

Näissä mietteissä toivotan siunattua paastonaikaa Sinulle – ristillä siunattua!