Protestilaulu

”Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa.” Ja onneksi myös puutarhassa! Sinne jäivät taas iloisesti siivoamattomat kasvimaat ja kukkapenkit.

”On äiti laittanut kystä kyllä.” Niinpä. Alkaa pakastin täyttyä. Harmi vaan ettei se riitä. Lahjoja pitää lasten odottaa jouluaatoon asti, mutta ruokaa heille on tehtävä joka päivä odotellessakin, niiden säilöön tehtävien ruokien ohella. Mutta se on ihan mukavaa, ruokaa osaan laittaa ja leipominenkin on kivaa.

"Nyt syttyy valot tuhannet taas tänne Pohjolaan." Meillä on kyllä remonttia ja sen semmoista meneillään. Lautakasat kuistilla ja betonimylly vieressä. Mutta kaikilla muilla näyttää olevan jouluvaloja ja kynttilälyhtyjä. Kai minunkin täytyy ne johonkin väliin mahduttaa.

”Kaks’ vain valveill’ on puol-isoa.” Ja sitten aamulla aikuiset ovat väsyneitä, kun ne puol-isot ovat valvottaneet yöllä. Ihanat pienet, jotka jännittävät jokaista adventtikalenterin luukun avaamista niin, ettei uni tahdo tulla.

”Reippahasti käypi askeleet, äidin hommat on niin kiireiset.” Äiti, kato! Joo kohta, minä vaan ensin...

“Arkihuolesi kaikki heitä.” Entä jos ei jaksa heittää? Jospa minä vaan pudotan. Kai Sinä ne huolet voit tuosta minun keittiön lattialtakin ottaa.

”Avaja porttis, ovesi, valmista hälle itsesi.” En minä osaa valmistaa itseäni. Siihen ei ole ohjeita keittokirjoissa eikä kotitalousoppaissa. Tulisitko sinä, Jeesus, ja valmistaisit minut? Puhuttele Sanan, laulujen, hiljaisuuden ja rukouksen kautta. Valmista minut.

”Näin sydämeeni joulun teen.” En tee. Eikä tämä ole uhmaikäisen kiukkua vaan nöyryyttä. Sydämeni joulua en tee minä. Sen teet sinä, joulun Herra, Jeesus.

”Sua halajan, sua odotan, sa Herra maan ja taivahan, nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!”