Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka leipoo myyjäisiin, hukkuisi… Ei, kun Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka laulaa kirkkokuorossa, hukkuisi... Ei, vaan Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka käy joka pyhä kirkossa ja lukee päivän tekstitkin toisinaan, hukkuisi... Tai entä jos Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka vetää raamattupiiriä, hukkuisi... Vai voisiko olla niin, että Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka ei puhu pahaa ja juoruile, hukkuisi?
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Usko pelastaa. Hyvät teot vievät lähemmäs ihmisiä, ei lähemmäs pelastusta. Toki usko saa usein aikaan hyviä töitä, kauniita sanoja, lempeyttä, kärsivällisyyttä ja niin edelleen. Mutta tekojen kautta emme pelastu. Miten suurta armoa! Ja miten vaikea uskoa.
Adventin Herra, auta minua uskomaan. Ja auta minua suomaan tämä sama vapauttava lepoevankeliumi myös muille ihmisille. Sinä et vaadi, auta etten minäkään vaatisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti