lauantai 13. syyskuuta 2014

Pysähtymisen aika

Alkanut syksy on vienyt voimia yllättävän paljon. Tiedän vaativani itseltäni paljon lähes kaikessa mitä teen. Uudet haasteet vaativat aina jonkin verran, ja koko ajan pitäisi tehdä aina vain enemmän työtä edetäkseen elämässä. Ymmärrän tämän ja olen ajatellut väsymyksen menevän ohi ajan kanssa.

   Havahduin yhtäkkiä tajuamaan kuinka paljon tämä on todellisuudessa muuttanut minua. En ole edes tajunnut etten ole pitkään aikaan pysähtynyt ihastelemaan pieniä asioita, jotka vielä viime syksynä saivat hymyn huulille. En ole miettinyt asioita oikeasti pintaa syvemmältä. On aiheellista miettiä koostuuko elämäni pelkästään muiden asettamista tavoitteista ja tehtävistä, onko omilla mielipiteilläni ja tunteillani sijaa siinä. Olen antanut kiireen ja kaikkien muka niin tärkeiden tehtävien tukkia tien aitoon minuun.. En tiedä onko tämä näkynyt ulospäin, mutta luulen että on. Koen etten ole ehtinyt huomioida muita ihmisiä ja maailma kuin pinnallisesti. Varmasti myös ystävyyssuhteeni ovat tavallaan kärsineet tästä.

 On aika vähitellen muuttaa asiaa. Tehtävää on toki edelleen paljon, mutta aion miettiä tarkemmin mikä on oikeasti stressaamisen arvoista, ja mistä voi yrittää suoriutua vähemmälläkin. Elämänilo katoaa vähitellen jos ei anna aikaa myös omalle itselleen ja sen kuuntelemiselle. Kuulostaa itsekkäältä, mutta sillä on suora vaikutus myös siihen miten kohtelet ja otat huomioon muita lähelläsi olevia ihmisiä.

-Janina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti