keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Ikäkriisi

Mun piti tästä teille jo aiemmin tulla höpisemään, mutta ei vaan aikaa oo liiemmin ollut, joten nyt istuin alas ja ajattelin kertoa teille mun mieltä painavasta asiasta. Eli iästä, ihmisen vanhenemisesta. 

Olen töissä palvelukodissa, joten nään siellä paljon ihania vanhuksia, osa on ihanan höppänöitä toiset taas vähemmän muistisairaita. Täytin itse viime viikolla kaksikymmentä. Tuntuu niin jotenkin vanhalta. Enhän siis oikeasti ole vanha, mullahan on koko elämä vielä edessä. Mutta silti jotenkin tuntuu et nyt pitäis ottaa kaikki niin vakavissaan, kun ikä on kaksikymmentä tai yli. Kuitenkin ainahan voi olla ikuisesti, henkisesti, nuori, ja sitä mä aion olla! Eihän tää vanheneminen nyt missään vielä tunnu. Mikä siinä on, että sitä vanhenemista pelkää niin paljon, se on täysin luonnollista. Kyllä meille kaikille tulee joskus ryppyjä, itse toivoni saavani ryppyni nauramisesta enkä murjottamisesta. 

Ja sitäpaitsi kyllähän "vanhanakin" voi elää ihanaa elämää, ei sitä aina tarvi elää elämäänsä täysillä vain nuorena, vaan myös vanhana ja joka ikävuotena siinä välissä! Vai mitä mieltä ootte? Loppuuko elämä kaksvitosena niinku sanotaan?




Emme saa pelätä eteenpäin menevää aikaan, meidän on hyväksyttävä se, että joka minuutti, joka sekunti, joka tunti ja vuorokausi, olemme taas hetken vanhempia.

1 kommentti:

  1. Samaa mieltä kanssasi - pitäisi muistaa jokaisen päivän ainutlaatuisuus. Joka iässä on omat hyvät ja huonot puolensa. Välillä sitä toivoisi olevansa taas pikkulapsi, vailla huolia ja huolehtimista... mutta, kun asiaa tarkemmin miettii, osaakin arvostaa omaa ikäänsä, kykyä selviytyä itse - päätösvallasta puhumattakaan. Nuoruutta muistellaan kaiholla, mutta eikö silloinkin vain ollut jotain kriisiä kavereiden, oman ulkomuodon, epävarmuuden suhteen. Aikuisuutta leimaavat monasti kiire, rahahuolet - mutta silloinhan syntyvät ne omat ihanat lapsukaisemme, joista olemme läpi elämämme kiitollisia. Miksi siis pelätä vanhuuttakaan, miksi tehdä siitä mörkö? Me, jotka emme vielä ole vanhoja, emme osaa aavistaa, mitä hienoa silloin saamme kokea ja tuntea. Media osaa kyllä pelotella huonolla hoivalla, sairauksilla, yksinäisyydellä - pitäisi tehdä vastarintaliike, joka arvostaisi myös ulkoisesti kulunutta ihmistä. Sisältäpäinhän me kaikki voimme olla ikuisia lapsia:)

    VastaaPoista